Eilen vietettiin Allun synttäreitä Sea horsessa, Kallion Portsussa ja ihan täälä kotosalla jatkoja.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
juhlan tuntua
Eilen vietettiin Allun synttäreitä Sea horsessa, Kallion Portsussa ja ihan täälä kotosalla jatkoja.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
vierailija ulkoavaruudesta
Vierailijapostaus, herra Kumikoira Munkkivuoren metsässä ja niemessa suklaa ostoksilla. Katsomassa maailman pienintä vesitornia ja lintuja.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
matkalta kotiin
Töistä kotiin on noin kahdeksan kilometria vähän siitä riippuen mitä kautta laahustaa, jotain kauttaa oli kyllä jo päälle 25. Matkalla on kaikki, tietty se myös vähän riippuu mitä kauttaa menee.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
tiistai 13. maaliskuuta 2012
seitsemäs päivä
Tänäänkään ei tehä mitään, Ilo vaan tekee teknoa. Oskillaattorit oskilloi, modulaattorit moduloi, sekvensserit sekvenssoi ja filtterit ulisee.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
vapaalla
Tänään piti tehdä kaikkea, käydä Eromangalla, vanhassa hallissa, pöllimässä ketsuppia Hesestä, Tähtitorninmäen pussailupenkillä romantisoimassa ja ihan teki mieli vielä lähteä Ukko-munkkiin(siinä ois Mumu ja Framboissin kahvilakin vieressä) syömään jotain klassista ja ihanastuttavan junttia. En jaksa. Istun vaan kahvikupissa.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
alussa oli pinaattipizza
Alussahan oli tosiaan Ginnungagap jossa hengaili Ymir, alkulehmä(jonka nimeä en osaa kirjottaa) ja Buri, näistä lopulta tuli kummallisten ja humorististenkin sekoilujen jälkeen maailma, tähdet, aasat ja kaikki jengi. Parasta että tästä luotiin kahden maailman väliin myös Mäkikupla, tuo hämmentävien kasvispitsojen Valhalla.
Ilo ja tytöt
Ilo on naistenkilpikonna, varsinainen rantaleijona, könsikäs mutta silti romanttinen ja tarvittaessa lällärikamaa.
lauantai 10. maaliskuuta 2012
kohti uusia uljaita seikkailuja
Kummallisissa susheissa on kokonaisia rapusia ja muovicheddaria. Onneksi ei kilpikonnaa, sellasta ei syötäis, yäk!
perjantai 9. maaliskuuta 2012
torstai 8. maaliskuuta 2012
Ilo ilman viina on teeskentelyä
Tänään kilpikonna kävi ostamassa suklaata, myymässä syntikoita ja syömässä lättyjä ja joiden päällä oli valikoituja sian osia. Patrona rokkas ja kaikki otti sikalätyn ja kaikki tykkäs ja sitte ähkittiin ja porsasteltiin. Ylettömän reippaat tarjoilijattaret oli myös ihastuttavia ja vessasta sai loputonta hupia.
Seuraavaksi varmaan ei-ravitolajuttuja, kilpikonnillei ei ole pohjattomia taskuja.. tai taskuja.
Seuraavaksi varmaan ei-ravitolajuttuja, kilpikonnillei ei ole pohjattomia taskuja.. tai taskuja.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
vltavaa on kaupunkii kaukanaa
Jos Vltava on kaupunki kaukana niin kun Ankarakin niin on Elielin ravintola Vltavan annoskootkin. MäcDonaldsia aikuisille, saa mitä tilaa mutta ei muuta. Uudenmaankadun uusi karkkikauppa Sweetheart on taas juuri sitä mitä tarvitsen, vaaleanpunaisia prinsessaunelmia ja vanhanaikasia kovia nättejä karkkeja.
Huomenna Mexikoon.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
kas! Kannas!
Kilpikonnahommissa ainakin sen kerran kuussa Kannaksessa, nyt kaikkien massut täynnä läsää, ritareita ja kermaa. Kyllä kelpaa kölliä. Yllärinä yllärijälkkärikakkua.

maanantai 5. maaliskuuta 2012
meillä on retkemme, kilpikonnani ja minä
Kannaksessa maistuu bisse ja läskisoosi
Kohtasimme Ilo-kilpikonnan kanssa ensimmäistä kertaa joskus ihan 90-luvun alussa, varmaan 93 tai jotain. Muistan että me lähdimmen perheen kanssa Tukholmaan kesällä ja ovella huomasin kilpparin, laitoin sen siihen oven eteen jotenkin asentoon ja siinä se odotti koko viikon kun olimme poissa. Jossain vaiheessa Ilosta tuli aina matkassa oleva retkikilpikonna ja se koki vaikka minkälaisia seikkailuja mutta nimeä sillä ei ollut silloin vielä. Ilon nimesi nykyään nimekäs reggea-artisti(kato namedroppailua ilman nimeä!) kun istuimme jossain bussipysäkillä Jupperissa, koska kilpikonnasta on niin paljon iloa niin olkoon sen nimi Ilo. Ei tohon nyt kauheasti vastaan voi sanoa. Ilo oli mulla aina taskussa paria pientä häviämistä lukuun ottamatta varmaan kymmenisen vuotta, jossain vaiheessa se jäi vähän heitteille mutta palasi taas mukaan Viva ciabatta-blogin kuvissa.
Tölikan kahvila Truffelissa kulttuuria ja kahvia
Ilon mahassa on ollut Leninin pää
Olen kerran saanut melkeen turpaan kun Ilo oli unohtunut kotiin
Ilo on syttynyt joitain kertoja palamaan
Iloa pitää päätellä koska sillä ei ole käsiä, pelkkä pää
Ilolla oli ennen hiukset mutta ei enää
Ilo on aina ollut paras ystäväni
Ilo oli aluksi mastodontti ei kilpikonna
Tuntematon ihminen on kerran tahtonut tavata Ilon, ei minua
Vaikka blogin pitikin olla lähinnä vitsikäs Helsinki valokuvablogi niin pehmokilpikonnasta on lopulta hämmentävän raskas kirjottaa. Ilo on kuitenkin ollut mukana kaikessa melkein kaksikymmentä vuotta, paljon pidempään kun kukaan elävä ei kankainen ja täytetty kaveri.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)