sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

juhlan tuntua

juhla vissyä Ukrainasta.. vai Georgiasta


Eilen vietettiin Allun synttäreitä Sea horsessa, Kallion Portsussa ja ihan täälä kotosalla jatkoja.

vaikka Sea horse on mahti ravintola niin sämpylät on ihan paskoja. siis ihan vitsi. Raakoja Lidlipakasteita


tervetuloa tulevaisuuteen


maanantai 19. maaliskuuta 2012

vierailija ulkoavaruudesta

terveisiä kuun pimeältä puolelta pojat


Vierailijapostaus, herra Kumikoira Munkkivuoren metsässä ja niemessa suklaa ostoksilla. Katsomassa maailman pienintä vesitornia ja lintuja.

Munkkiniemen Mumussa on hyvä Cluizel valikoima mutta sieltä saa ihan paskoja kuvia.. muuten hyvä kauppa


Mätäjoen paskat hanhet


lauantai 17. maaliskuuta 2012

matkalta kotiin

ha! tässä ei sanota mitään kilpikonnista!


Töistä kotiin on noin kahdeksan kilometria vähän siitä riippuen mitä kautta laahustaa, jotain kauttaa oli kyllä jo päälle 25. Matkalla on kaikki, tietty se myös vähän riippuu mitä kauttaa menee.

toisaalta ei tuo Siperia juuri kutsukaan


pelottavat tunnelit aina pidentää matkaa koska niihin pitää tietenkin mennä


Pasila on ihastuttavan kamala


velodromi!


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

tiistai 13. maaliskuuta 2012

seitsemäs päivä

atomivoimaa


Tänäänkään ei tehä mitään, Ilo vaan tekee teknoa. Oskillaattorit oskilloi, modulaattorit moduloi, sekvensserit sekvenssoi ja filtterit ulisee.

tämä kohta tarvii lisää kaikua


volumet yhelletoista


ihan hullut sekkarit pyörii


maanantai 12. maaliskuuta 2012

vapaalla

hengaillaan


Tänään piti tehdä kaikkea, käydä Eromangalla, vanhassa hallissa, pöllimässä ketsuppia Hesestä, Tähtitorninmäen pussailupenkillä romantisoimassa ja ihan teki mieli vielä lähteä Ukko-munkkiin(siinä ois Mumu ja Framboissin kahvilakin vieressä) syömään jotain klassista ja ihanastuttavan junttia. En jaksa. Istun vaan kahvikupissa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

alussa oli pinaattipizza

noustaan


Alussahan oli tosiaan Ginnungagap jossa hengaili Ymir, alkulehmä(jonka nimeä en osaa kirjottaa) ja Buri, näistä lopulta tuli kummallisten ja humorististenkin sekoilujen jälkeen maailma, tähdet, aasat ja kaikki jengi. Parasta että tästä luotiin kahden maailman väliin myös Mäkikupla, tuo hämmentävien kasvispitsojen Valhalla.

jos joku antaa paikalle nimeksi Lettupuistikko niin on helppo hymyillä


kuka loi Merihaan? Hella?


peruselvistely


Ilo ja tytöt

1.


Ilo on naistenkilpikonna, varsinainen rantaleijona, könsikäs mutta silti romanttinen ja tarvittaessa lällärikamaa.

2.


3. (hyh hyh)


lauantai 10. maaliskuuta 2012

kohti uusia uljaita seikkailuja

tempurakatkarapuja, marmorilihoja ja muovicheddaria


Kummallisissa susheissa on kokonaisia rapusia ja muovicheddaria. Onneksi ei kilpikonnaa, sellasta ei syötäis, yäk!

hirviä jano!


alligaattoripäärynää, salaattia ja rapua


yritä itte käyttää näillä töppökäpälillä sushitikkuja


torstai 8. maaliskuuta 2012

Ilo ilman viina on teeskentelyä

liru kaljaa ja drinksuja


Tänään kilpikonna kävi ostamassa suklaata, myymässä syntikoita ja syömässä lättyjä ja joiden päällä oli valikoituja sian osia. Patrona rokkas ja kaikki otti sikalätyn ja kaikki tykkäs ja sitte ähkittiin ja porsasteltiin. Ylettömän reippaat tarjoilijattaret oli myös ihastuttavia ja vessasta sai loputonta hupia.

Seuraavaksi varmaan ei-ravitolajuttuja, kilpikonnillei ei ole pohjattomia taskuja.. tai taskuja.

alkkareina jotain makkarakuppeja, paremmalta näytti kun maistu


pakkopaita! pakkopaita!


porsaita äiteen oomme kaikki, tämän takia kandee mennä Patronaan


helppo hymyillä porsaan äärellä


sinä ja minä jalka haudassa, sinä ja minä onnemme kukkuloilla, sinä ja minä


keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

vltavaa on kaupunkii kaukanaa

tänään vartioimme äiteen salaattia


Jos Vltava on kaupunki kaukana niin kun Ankarakin niin on Elielin ravintola Vltavan annoskootkin. MäcDonaldsia aikuisille, saa mitä tilaa mutta ei muuta. Uudenmaankadun uusi karkkikauppa Sweetheart on taas juuri sitä mitä tarvitsen, vaaleanpunaisia prinsessaunelmia ja vanhanaikasia kovia nättejä karkkeja.

Huomenna Mexikoon.

puolikiloa pottua ja läjittäin rasvaisia makkaroita, tämä kilpikonna ottaa taksin kotiin


mutta ensin jälkkäriksi shampanjamanteli


tikkareita pöntöissä, iihh!!


ja mantelien suma


"Kosketa kasvoja, kosketa, olemme herkkuperseitä, tuulissa maan tomuhiukkasia."


tiistai 6. maaliskuuta 2012

kas! Kannas!

kyllä taas läskisoossipäivät, nuo kuukauden kauneimmat päivät


Kilpikonnahommissa ainakin sen kerran kuussa Kannaksessa, nyt kaikkien massut täynnä läsää, ritareita ja kermaa. Kyllä kelpaa kölliä. Yllärinä yllärijälkkärikakkua.

Elvistellään kakkulaatikolla



Antaa perkele jo niitä ritareita ja kermaa!


Kannas on kuulemma ruokabloggarien(jotka myös ottaa kuvia ulkoplakaateista) suosiossa, näköjään myös bloggaavien kilpikonnien



maanantai 5. maaliskuuta 2012

aprikoosiplaneetta

Välillä joku meistä luulee olevansa papukaija


Ei se en ole minä.


meillä on retkemme, kilpikonnani ja minä


Kannaksessa maistuu bisse ja läskisoosi





Kohtasimme Ilo-kilpikonnan kanssa ensimmäistä kertaa joskus ihan 90-luvun alussa, varmaan 93 tai jotain. Muistan että me lähdimmen perheen kanssa Tukholmaan kesällä ja ovella huomasin kilpparin, laitoin sen siihen oven eteen jotenkin asentoon ja siinä se odotti koko viikon kun olimme poissa. Jossain vaiheessa Ilosta tuli aina matkassa oleva retkikilpikonna ja se koki vaikka minkälaisia seikkailuja mutta nimeä sillä ei ollut silloin vielä. Ilon nimesi nykyään nimekäs reggea-artisti(kato namedroppailua ilman nimeä!) kun istuimme jossain bussipysäkillä Jupperissa, koska kilpikonnasta on niin paljon iloa niin olkoon sen nimi Ilo. Ei tohon nyt kauheasti vastaan voi sanoa. Ilo oli mulla aina taskussa paria pientä häviämistä lukuun ottamatta varmaan kymmenisen vuotta, jossain vaiheessa se jäi vähän heitteille mutta palasi taas mukaan Viva ciabatta-blogin kuvissa.






Tölikan kahvila Truffelissa kulttuuria ja kahvia



Ilon mahassa on ollut Leninin pää
Olen kerran saanut melkeen turpaan kun Ilo oli unohtunut kotiin
Ilo on syttynyt joitain kertoja palamaan
Iloa pitää päätellä koska sillä ei ole käsiä, pelkkä pää
Ilolla oli ennen hiukset mutta ei enää
Ilo on aina ollut paras ystäväni
Ilo oli aluksi mastodontti ei kilpikonna
Tuntematon ihminen on kerran tahtonut tavata Ilon, ei minua



Vaikka blogin pitikin olla lähinnä vitsikäs Helsinki valokuvablogi niin pehmokilpikonnasta on lopulta hämmentävän raskas kirjottaa. Ilo on kuitenkin ollut mukana kaikessa melkein kaksikymmentä vuotta, paljon pidempään kun kukaan elävä ei kankainen ja täytetty kaveri.